Eräjormailu vuonoilla

Tämän kevään aikana  olemme saneet tutustua kunnolla retkeilyn ihmeelliseen maailmaan. Olemme viettäneet jo yhden yön teltassa ja toinen teltta retki tulee vastaan 23.3. maanataina.Winter Outdoor Life kurssin sisältöön kuuluu vahvasti luonnossa liikkuminen ja siitä nauttiminen. Omatoimisen hiihtoretken jälkeen onkin mukava miettiä, että on tehnyt kotitehtäviä koulua varten. Omasta hiihtämistaitojen kehittymisestä voin sanoa sen verran, että tavoitteeni tehdä yksi hiihtoretki, jolloin en kaadu kertaakaan alkaa tuntua pikku hiljaa mahdolliselta. Ainoana esteenä saattaa olla liian aikainen kevät, joka täälläkin käväisi viime viikon vaihteessa, mutta nyt takatalvi on iskenyt ja toivottavasti se jatkuu toukukuulle saakka.

Divy, Nykalyk, Tuvyk ja Murph

Viimeksi tekemämme ryhmä retki sijoittui Kåfjorhölen-järven rannalle, jossa viivyimme yön yli. Retken erittäin mukavaksi teki opettajamme neljä huskya Divy, Nykalyk, Tuvyk ja Murph. Ne auttoivat meitä vetämään tavaroitamme. Näin saimme kätevästi tuotua teltat, jääkairan ja muita hieman painavampia tavaroita. Jos väsymys yllätti koirat vetivät myös meitä perässään.

Minä ja Karoliina olimme yksi ryhmä ja meidän koiramme oli Divy. Itse luonnehtisin koiraa hyvin itsepäiseksi ja taipuvaiseksi hyperaktiivisuuteen. Kaikki uudet hajut olivat aina tutkittava ja joskus vain oli mukavaa jäädä paikoilleen ja leikkiä lumessa. Meno matkalla Divy veti meidän tavatroitamme, mina ja Karoliinaa, joten muistot siitä ja muista koirista ovat hyviä.

Divy ja Karoliina

Divy ja Karoliina

 

Leirimme aamulla

Leirimme aamulla

 

Sotaharjoituksia matkan varrella

17.3. saimme tehdä omatoimisen pari retken. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä hiihtoretki, mutta koska viiden päivän putki plusasteilla oli sulattanut lunta laduilta päädyin tekemään pyöräretken. Parikseni oli valikoitunut saksalainen kurssikaveri Michaen. Retkemme suuntautiu Auskarnesin kansallispuistoon. Matkaa puistoon kotioveltani oli 23,5 kilometriä ja matkan varrella oli useita kauniita maisemia.

 

IMG_0216

Samanaikaisesti Norjan armeijalla oli sotaharjoitukset meneillään ja teillä liikkui armeijan karavaaneja ja pääsin näkemään myös pari tankkia. Sotilaat, jotka oli sijoitettu tien viereen kuitenkin tervehtivät meitä iloisesti.

Auskarnesiin päästyämme näimme miksi alue on julistettu kansallismaisemaksi. Muodoltaan se näyttää hieman vyötiäiseltä. Alue on muotoutunut jääkauden aikaan. Ennen kansallispuistoa alueella on useita kesämökkejä. Auskarnesista löysin myös pari ttalven yli säilynyttä puolukkaa. Päädyin myös kastelemaan jalkani Jäämeressä. Onneksi gore tex kenkäni suojasivat kunnolla ja jalkani olivat kuivat koko matkan ajan.

Bylöypa

Omatoimiseen hiihtämiseen parhaat mahdollisuudet Altassa antaa Bylöypa-latu se kulkee kaupungin halki ja sen varrella on useita maastoon tehtyjä latuja. Latu on merkitty pienillä kylteillä ja se on tarkoitettu pääasiassa hiihtämistä varten. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että myös pyöräily onnistuu ladun vieressä.

Opastekyltti

Opastekyltti

Ladun varrelle on asetettu kuusi pistettä. Jokainen joka kerää pisteiltä merkinnän bylöypa passiinsa neljältä pisteeltä saa lahjaksi Altan kaupungilta joko mukin tai lautasen. Itse ehdin käymään jo viidellä pisteellä ja jatkossa voin siemalla teeni virallisesta bylöypa-mukista.

Bylöypa-muki

Bylöypa-muki

Riikka

Hiihtäminen voi olla hauskaa

Entisenä vihaan-hiihtoa-ihmisenä tämä päivä oli todella positiivinen yllätys. Voin sanoa etten ikinä ole ollut hauskemalla hiihtoretkellä. Puhun tässä ainakin omasta puolestani.

Tänään meillä oli päiväretki pienelle mökille WOLAn (Winter Outdoor Life Activities) tunnilla. Sovittiin eilen että jakaudutaan 2 hengen ryhmiin, ja vielä niin että suomalaiset eivät pelkästään ole suomalaisten kanssa vaan jokainen saksalainen ja suomalainen oli keskenään, kun meitä on yhteensä 3 suomalaista ja 3 saksalaista. Parikseni sain Benin. Tarkoituksena meidän oli löytää ja keksiä mitä kautta pääsemme mökille, ja apuna oli GPS, kartta ja kompassi. Onneksi meillä oli jo valmiit koordinaatit mökille GPS:ssä valmiina.

Niimpä lähdimme liikkeelle luottavaisena ja varmoina oikeasta suunnasta. Jossain vaiheessa katsottuamme GPSsää Benin kanssa huomasimme että voi hitto, nyt ollaan kyllä väärään suuntaan menossa. Tajusimme että ainut asia minkä voimme tehdä jotta emme ajautuisi oikeasta paikasta yhtään kauemmas, olisi lähteä suoraan vain kohti vieressä olevaa korkeaa kukkulaa päin, kun sinne päin GPS neuvoi. Tästä sitten alkoikin meidän hauska hiihtoretki eteenpäin.

Jotta pääsimme oikeaan suuntaan, meidän piti ylittää 2 puroa, ja monta rotkoa (rotkot eivät onneksi olleet kuin ehkä 3-4 metriä syviä). Lunta oli tällä 164 senttisellä tytöllä lonkkaan asti kun tuli “muutaman” kerran upottua lumeen. Monta kertaa rotkoista piti nousta ihan ryömimällä lumessa ja toimia lumiaurana jotta pääsisi eteenpäin niin syvässä lumessa. Sukset tuli pariin otteeseen heitettyä hiiteen jotta pääsisi rotkojen yli. Nauru kyllä ainakin raikasi kun ryömimme siellä kuin mitkäkin myyrät. Rotkojen jälkeen luulimme että kaikki helpottuisi mutta ei. Jatkettuamme eteenpäin kukkuloiden päällä/kukkulaa kohti lunta ja pieniä nousuja oli niin paljon että upposimme monta kertaa, varsinkin Ben. Lohtu siitä kun näimme GPSsän sanovan että matkaa on 500 metriä auttoi meitä jaksamaan eteenpäin. Kun olimme jatkaneet eteenpäin ja uponneet jatkuvasti kuulimme huutoa jostain metsän keskeltä. Yllättäen Riikka ja hänen parinsa Laura huusivat meitä ehkä 400 metrin päässä. Kaikkia nauratti kun Benin kanssa huudamme, että älkää tulko tänne täällä on ihan kamalaa ja tietenkin myöhemmin selvisi että Riikka ja Laura olivat kuitenkin tulleet aivan samaa reittiä. Heillä oli siis myös hauska retki. Ehkä 45 minuuttia rotkojen jälkeen näimme GPStä että olimme jo suht lähellä mökkiä, ja myöhemmin löysimme moottorikelkan auraamat jäljet. Helpotus oli suuri sen lumessa ryömimisen jälkeen, ja kun olimme vähän matkaa hiihtäneet eteenpäin huusimme ilosta kun näimme mökin. Hurraa!

Aaro pilkkomassa meillä puita nuotioon

Aaro pilkkomassa meillä puita nuotioon

Kyllä kelpaa oleilla mökillä tämmösillä maisemilla

IMG_0977 IMG_0981

Makkaraa syödessämme nauroimme kaikki ja mietimme että olipahan sentään opettavainen retki. Itse esimerkiksi en ennen tätä retkeä ollut oppinut käyttämään GPSsää, mutta oleilu tuolla metsässä kyllä näytti tepsivän tuohon osaamattomuuteen. Mökillä oleilimme noin 2-3 tuntia syöden ja jutellen kunnes oli aika palata takaisin bussille. Ajattelimme että paluumatka onkin jo sitten helpompi kun opettaja näyttää hyvän reitin meille. Mutta eiei, paluumatkahan se vasta paras olikin!

Paluumatkalla menimme metsän läpi suht jyrkkää rinnettä pitkin, ja tätäkin kesti ehkä 45 minuutin verran. Koska lunta oli paljon oli todella hankalaa ohjailla vauhtia ja suuntaa, joten jokainen pyllähteli koko ajan lumeen ja sukset oli jatkuvasti ojossa. Onneksi kaatuminen ei sattunut niin paljoa kun oli pehmyttä lunta. Meitä nauratti jatkuva lentäminen ja kerrankin kun pääsi jonkun osion ilman lentämistä, niin oli kyllä oikeus iloita. Valitettavasti kuvia ei ole ihan noista hauskimmista kohdista, tai havainnollistamaan sitä millaisissa olosuhteissa mentiin tai miten jyrkkiä kukkuloita oli.

Ja sieltä tuli pyllähdys :D

Ja sieltä tuli pyllähdys 😀

Mietintää mahdollisuuksista selviä jatkaessa laskua alaspäin

Mietintää mahdollisuuksista selviä jatkaessa laskua alaspäin

Näinhän siinä kävi

Näinhän siinä kävi

Kaikki olivat suht helpottuneita kun pääsimme takaisin bussille mikä vei meidät takaisin koululle. Kaikki olivat aika uupuneita ja ainakin meillä tuli skipattua norjan kielen tunnit. Perjantaina olisi taas vuorossa uusi retki vuorille. Toivottavasti siellä tulee olemaan yhtä mukavaa.

– Karoliina

Money money money

Yleensä sitä puhutaan että Norja on kallis maa. No siihen voimme todeta nyt oltuamme täällä 3 viikkoa, että kyllä, Norja on kallis maa.

Maksamme soluhuoneesta täällä n. 470e/kk (4000 NOK). Yleensä solut täällä ovat sellaisia että vessa tarvitsee jakaa vain yhden kanssa, ja keittiö sitten taas niin monen kanssa kuin siinä käytävässä niitä opiskelijoita on.

Tästä housing departmentista, eli mikä hoitaa näitä opiskelija-asuntoloita, niin ei olla saatu hirveän hyvää kuvaa. Joka viikko täällä käy joku kyttäämässä että yhteiset tilat ovat siistit. Keittiössä onkin listat mihin laitetaan jokaisen siivousvuorot. Jos tarkastaja toteaa että eijei nyt ei kyllä täytä tämä siisteys minun kriiteereitäni, joutuu maksamaan 1000 NOKia (n. 118e). Tuli myös ilmoitus että on aika tehdä vuosisiivous, eli jynssätä kaikki paikat kunnolla. Jos emme tee tätä niin housing departmentti palkkaa tänne siivoojat ja laskuttaa sen meiltä 😀 Tulee vain sellainen olo tuosta kaikesta kyttäämisestä että olemmeko me jotain lapsia joita pitää vahtia vai mitä. Myös vaatteiden pesemisestä meidän pitää maksaa. 20 kerran pesukortti maksaa 300 NOKia (35 e), jonka lisäksi vielä pantilla piti ostaa kortti mihin ladataan nuo kerrat.

Ruoka täällä on kallista. Vähän riippuen mitä ostaa ja miten paljon yms. niin ruokaa on esimerkiksi meillä nyt helmikuun ensimmäisen viikon aikana mennyt n. 55 e, mikä on aika parannus jo, kun ensimäisellä viikolla minkä vietimme täällä niin meillä meni jopa 100 e! Maitoperäiset tuotteet täällä maksaa aika paljon, kuten maito joka on vähän kaupasta riippuen 1,50-1,80 e ja kilon juusto noin 7,50 e. Kahvipaketti taas on jopa 6,40 euroa. Myös naudan jauheliha, kana ja kananmunat ovat kalliita. Ainut mikä tuntuu että on halpaa niin tonnikala 😀 Hinnat tuntuu joidenkin tuotteiden osalta vaihtelevan aika paljon kaupasta riippuen, mikä on vähän ärsyttävää kun joutuu sitten kauppojen välillä juoksemaan. Onneksi täällä on kaikki kaupat lähekkäin. Tehdään siis täällä aika paljon laatikkoja kun ne riittää yleensä pariksi päivää. Myös leipää on tullut tehtyä itse että tulisi halvemmaksi. Niistä onneksi on kyllä tullu tosi hyviä.

Ja alkomahooli. No sehän on. Halvin olut minkä kaupasta saa muistaakseni taisi olla siinä 20 NOKin paikkeilla (n. 2,20 e), ja Norjan Alkossa taas juomat viinejä lukuunottamatta taitavat olla melkein kaksi kertaa kalliimpia kuin Suomessa. Suomessa vaikka Malibu maksaa 15 euroa, kun taas täällä 30 euroa. Täällä juominen on siis suht arvokasta 😀

Viime päivinä täällä on ollut aika huono keli, ajoittain on tuullut tosi kovaa ja lunta pyrytelly paljon, joten ulkona ei oikein ole huvittanut olla. Nyt meillä on tässä monta päivää vapaata joten saas nähdä mitä keksii. Viikonloppuna onneksi meidän tuutorit ovat järjestäneet jotain tekemistä.

Tänään tehtiin kääretorttua vähän tuomaan makiata meidän päivään. Nyt sitten onkin kääretorttuähky.

-Karoliina

Kaksi viikkoa takana, monta edessä

Nyt on tullut täyteen kaksi viikkoa siitä, kun meitä lähti yhteensä 3 suomalaista opiskelemaan Vuonojen keskelle. Viikkojen aikana olen jo aloittanut neulomisen tylsyyden välttämiseksi, ja aikaa on myös kulutettu tekemällä jäljelle jääneitä saksan kotitehtäviä (haha nii varmaan on tehty…).

Entä millainen on Alta?

Alta on noin 20 000 asukkaan kaupunki, joka on vuorien ympäröimä. Hienot maisemat ovat täällä taattu. Koulumme kuuluu The Arctic University Of Norway :hin, jonka keskus on Tromssassa. Suomen raja ja lähin paikka on n. 200 kilometrin päässä, mistä löyty Enontekiö.

kartta

Vaikka kaupunki ei olekaan mitenkään suuri, tuntuu sen ostoskeskus olevan kuitenkin monipuolisempi ja isompi kuin esimerkiksi Joensuun Iso Myy, vaikka Joensuu on paljonkin isompi kuin Alta. Ostari on tullutkin täällä jo hyvin tutuksi, ja mikä inhottavampaa, täydet alennusmyynnit menossa siellä. Ja vielä kun pitäisi olla tuhlaamatta rahoja turhiin asioihin! 😀

Kursseja meillä on täällä kolme; Winter Outdoor Life Activities (WOLA), Arctic Tourism Management ja Norjan kielen kurssit. WOLA keskittyy Norjan luontoon ja talvisiin olosuhteisiin, miten niissä pärjätään ja miten hiihtoretkiä järjestetään yms. Kurssin aikana me järjestetäänkin 3 ulkoretkeä. Toinen on mökkimajoituksella ja toinen telttamajoituksella. Kolmas retki suunnitellaan sitteni itse jo ja opettajat eivät kai edes tule paikalle. Hiihtoa meillä onkin jo ollut jo 3 kertaa 2 tuntia kerrallaan, ja maisemat on näissäkin ollut kyllä hienoja.

Eilen oli norjan kielen ensimmäiset tunnit, ja luulen että kaikista tunneista tulee suht lepposia ja helppoja, kun muistuttaa niin paljon ruotsia. Ja kun ruotsin ihan perus alkeet tietää niin hyvin menee norjan kielen alkeetkin.

Muut vaihtarit on pääasiassa Venäjältä, yksi on Puolasta ja 3 on Saksasta. Saksalaiset ovatkin ainoita ketkä ovat meidän kanssa WOLAn tunneilla, ja he ovatkin tulleet aika tutuiksi.

Koska paikka on aika pieni, eikä täällä ole hirveästi aktiviitteja/rahaa tuhlata kamalasti ylimääräisyyksiin, tuntuu aika joskus pitkältä. Onneksi välillä aina leivomme jotain ja kutsumme muita vaihtareita viettämään iltaa yhdessä pannareita syöden 🙂 Opiskelijayhdistys myös viikoittain pitää iltoja milloin voi pelata esimerkiksi sulkapalloa ja lentopalloa tms. Sulkapallo ainakin vetää meitä kaikkia vaihtareita hyvin puoleensa tylsinä iltoina.

Lisää myöhemmin Norjan kummallisista jutuista ja esimerkiksi hintatasosta.

– Karoliina

Miksi edes lähdimme Altaan

Kaksi Karelia ammattikorkeakoulun opiskelijaa on läjhtenyt Altaan opiskelijavaihtoon. Vaihto sijoittuu meidän toiselle vuodelle. Täkäläinen kurssitarjonta laajentaa opiskelumahdollisuuksiamme. Liikunnallinen talviaktiviteetti kurssi ja tutustuminen arktiseen turismiin ovat olleet huokuttimia, joilla meidät on tänne saatu.

Revontulien pääkaupungissa ja maailman pohjoisimmassa yliopistossa on ollut jo viikon ajan ihmettelemisen aihetta. Kotiutuminen tänne on tapahtunut sutjakasti ja tutustuminen muihin vaihto-opiskelijoihin on lähtenyt hyvin käyntiin. Esittelimme uusille ystävillemme jo suomalaisen pannukakunkin. Kaupoissa suomenkieliset tuoteselosteet helpottavat koti-ikävään ja kai ruotsin opiskelusta vihdoin ja viimein on ollut jotain hyötyäkin.

Seuraavan neljän kuukauden aikana on luvassa hiihtämistä, retkeilyä, arktisiin olosuhteisin tutustumista, hiihtämistä, norjan kielen opiskelua ja hiihtämistä. Blogissa tulemme kertomaan kokemuksistamme koulun ja vapaa-ajan parissa.

Keitä olemme

Riikka: 26-vuotias matkailun opiskelija, jolla takana opintoja englannin kielestä ja matkailun perustutkinto ammattikoulussa. Nyt kun työt ovat loppuneet vaihdon ajaksi voin keskittyä harrastuksiin kuten lätkän seuraamiseen, lukemiseen ja neulontaan.

Karoliina: 20-vuotias aeto karjalainen opiskelija, jolla kokemusta matkailusta jo ammattikoulun osalta. Kun ei muuta paikkaa jatko-opiskelupaikkaa miettiessä tullut mieleen, päätin jatkaa matkailua amkissa. TV-sarjojen suurkuluttaja, ja Don Rosan arvostaja. Pelko oli että Netflix ei toimi Norjassa, mutta ilonhuudahdukset kuuluivat pitkin Altan vuonoja kun se toimikin.